Maailmassa on monia tosi jänniä asioia.
Jotkut niistä ovat semmoisia kutkuttavan jänniä ja toiset taas valtavan jänniä, huisin jänniä tai ihan vaan vähän jänniä.
Jotkin jännät asiat piristävät päivää kummasti, ilman jänniä juttuja elämä olisi kovin kovin tylsää.
Toisaalta taas jännät asiat voita olla hankalia tai jopa epämiellyttäviä.
Jännä on niin monimuotoista, ehkä siksi se on niin jännää.
Jos ei jännästi jänniä asioita tehtäisi niin ei tarttis niin jännästi jännittää, kun kaikki olis ennalta jo selvää eikä ollenkaan jännästi jännää... on se jännää, tämä kaikki jännä.
perjantai 24. helmikuuta 2012
torstai 16. helmikuuta 2012
Kaupunkipeliä2012: Ystävät hämärän jälkeen
Pitkään taustalla ollut kaupunkipeliajatus näki vihdoin ja viimein päivänvalon, tai no yönvalon, jotain valoa kuitenkin...varmasti on. Jossakin.
Myös ehkä saman nimisestä kirjasta ja elokuvasta ideaa riistävä kaupunkipeli jatkaa Pimeyden maailman kaupunkipelijatkumoa jälleen. Jännää. =)
"Viisikko selvittää nyarlotepin salaisuuden vaikka neiti Lemon erehtyy" eli seikkailullista kauhua.
Ystävät hämärän jälkeen -kaupunkipelin sivuille.
Myös ehkä saman nimisestä kirjasta ja elokuvasta ideaa riistävä kaupunkipeli jatkaa Pimeyden maailman kaupunkipelijatkumoa jälleen. Jännää. =)
"Viisikko selvittää nyarlotepin salaisuuden vaikka neiti Lemon erehtyy" eli seikkailullista kauhua.
Ystävät hämärän jälkeen -kaupunkipelin sivuille.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Ystävänpäivän ajatuksia - paljasta kiiltävää märkää pintaa
Kirjoitetaanpa kerrankin lähes heti tapahtuman jälkeen~
"Tapahtuma" on tosin valitettavasti vain päänisisällä tapahtuvaa pohdintaa. ^_^;
Istun laitakaupungilla sijaitsevassa vuokrayksiössä ystävänpäivän taittuessa kohti iltaa ihmetellen kasvavaa Pyykki- ja Tiskivuoristoa ja harjoittaen (tapahtumanteko- ja liveroolipeli)harrastustoimintani vähemmän sosiaalista puolta tietokoneella istuen, kun pitäisi oikeastaan kirjoittaa trenditutkimuksen väliraporttia Romanian elämys- ja kulttuuruimatkailusta, tai vaihtoehtoisesti voisi myös suunnata ulos kylmään todelliseen maailmaan hankkimaan jotakin vielä pilaantumatonta jääkapintäytteeksi.
Pääosin olen ihan täysin tyytyväinen eloon ja oloon, mutta joskus sitä miettii, onko elämässä kaikki ihan täydellistä. (Ja heti huomioksi että "täydellinen" tarkoittaa siis tässä yhteydessä siis subjektiivista "erittäin hyvää", sellaista mitä minä tahdon elämältäni.). Lyhyen ajattelunkaltaisen toiminnan lopputulos on että no ei.
Mutta miksi on näin kun on, ja mitä elämässäni haluaisin muuttaa? Ja miksi en muuta sitä? Vaiketa kysymyksiä. Ehkä totuus on, että olen liian laiska, vaikeiden asioiden on helpompi antaa vaan olla? Tai ehkä pelkään muutosta? Mikä shokeeraava asia olisikaan kurkata keittokomeroon ja nähdä paljasta kiiltävää märkää pintaa. Voisinko kokea onnistumisen kokemuksen tuosta yksinkertaisesta asiasta? Vai ahdistaisiko se uutuudellaan - en voi enää ikinä syödä mitään mihin tarvitaan astioita? D:
Nousen koneelta, kerään likavaatteet ja tungen koneeseen, aineet koneeseen ja lyhyt ohjelma päälle. Palaan koneelle, kurkkaa FB:kin, mailin, pari foorumia ja blogin, päädyn avaamaan katsomaan omaa blogiani.
Jään ajattelemaan elämääni. Mitä siitä kirjoitan, kenelle ja miksi? Eipä ole tosin ole kirjoitettu mitään pitkään aikaan...ehkä nyt olisi se hetki ajatuksia ainakin olisi. Surffailen vähän ja siinä lomassa naputtelen koneelle pätkän tekstiä. Siinähän tämä. Elämä, sen vaikeus ja helppous.
Ulkona pimenee hiljalleen, oranssiraitaiset tapetit tekevät koko kämpän lämpimän kodikkaaksi. Pyykit kuivumaan, takki päälle ja pikavisiitille lähikauppaan. Sitten hyvää ruokaa, vähän kaupunkipelinsivujen muokkausta, illalla vaahtokylpy ja vaikkapa elokuva. Suunnitelma vaikuttaa lähes täydelliseltä.
"Tapahtuma" on tosin valitettavasti vain päänisisällä tapahtuvaa pohdintaa. ^_^;
Istun laitakaupungilla sijaitsevassa vuokrayksiössä ystävänpäivän taittuessa kohti iltaa ihmetellen kasvavaa Pyykki- ja Tiskivuoristoa ja harjoittaen (tapahtumanteko- ja liveroolipeli)harrastustoimintani vähemmän sosiaalista puolta tietokoneella istuen, kun pitäisi oikeastaan kirjoittaa trenditutkimuksen väliraporttia Romanian elämys- ja kulttuuruimatkailusta, tai vaihtoehtoisesti voisi myös suunnata ulos kylmään todelliseen maailmaan hankkimaan jotakin vielä pilaantumatonta jääkapintäytteeksi.
Pääosin olen ihan täysin tyytyväinen eloon ja oloon, mutta joskus sitä miettii, onko elämässä kaikki ihan täydellistä. (Ja heti huomioksi että "täydellinen" tarkoittaa siis tässä yhteydessä siis subjektiivista "erittäin hyvää", sellaista mitä minä tahdon elämältäni.). Lyhyen ajattelunkaltaisen toiminnan lopputulos on että no ei.
Mutta miksi on näin kun on, ja mitä elämässäni haluaisin muuttaa? Ja miksi en muuta sitä? Vaiketa kysymyksiä. Ehkä totuus on, että olen liian laiska, vaikeiden asioiden on helpompi antaa vaan olla? Tai ehkä pelkään muutosta? Mikä shokeeraava asia olisikaan kurkata keittokomeroon ja nähdä paljasta kiiltävää märkää pintaa. Voisinko kokea onnistumisen kokemuksen tuosta yksinkertaisesta asiasta? Vai ahdistaisiko se uutuudellaan - en voi enää ikinä syödä mitään mihin tarvitaan astioita? D:
Nousen koneelta, kerään likavaatteet ja tungen koneeseen, aineet koneeseen ja lyhyt ohjelma päälle. Palaan koneelle, kurkkaa FB:kin, mailin, pari foorumia ja blogin, päädyn avaamaan katsomaan omaa blogiani.
Jään ajattelemaan elämääni. Mitä siitä kirjoitan, kenelle ja miksi? Eipä ole tosin ole kirjoitettu mitään pitkään aikaan...ehkä nyt olisi se hetki ajatuksia ainakin olisi. Surffailen vähän ja siinä lomassa naputtelen koneelle pätkän tekstiä. Siinähän tämä. Elämä, sen vaikeus ja helppous.
Ulkona pimenee hiljalleen, oranssiraitaiset tapetit tekevät koko kämpän lämpimän kodikkaaksi. Pyykit kuivumaan, takki päälle ja pikavisiitille lähikauppaan. Sitten hyvää ruokaa, vähän kaupunkipelinsivujen muokkausta, illalla vaahtokylpy ja vaikkapa elokuva. Suunnitelma vaikuttaa lähes täydelliseltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)