Swecon-Eurocon2011

Jonkinlainen kokemusraportti koska noff2011! Minä! Kuvia saattaa ilmiintyä tai olla ilmiintymättä, niitä tuli otettua mutta nyt ei kyllä ole niin tehokasta toimintaa että niitä tähän suoraan tulisi.

Swecon 2011 oli myös Eurocon ja sinne oli suunta kesäkuun puolivälissä. 17.-19.5.2011 Tukholmassa pidettävästä tapahtumasta en ollut ihan varma mitä odottaa. Kunniavieraat vaikuttivat mielenkiintoisilta, sivut näyttivät hienoilta ja olivat ymmärrettävät kattavan englanninkielisyytensä vuoksi myös tälläiselle onnettomalle ruotsintaitajalle. Uppconin sivuilla oli vielä hiukan joutunut arvailemaan samoin kuin silloisen majoitusvarauksen kanssa, mikä hoituikin kokonaan ruotsiksi *gasp*. Nyt englanninkielistä ohjelmaa luvattiin myös koko ajaksi vähintään yhden ohjelman verran. Ei sitä enempää kuin yhtä ohjelmaa voisi seuratakaan ja nyt majoitus sekä matkat hoituivat ongelmitta "köyhäilymatkalle" lähtevän porukan mukana. Ei siis oikeastaan huolta mistään. =)

Huolettomuus oli aivan loistava juttu, varsinkin kun juuri oli alkanut tuntua ettei varapää oisi lainkaan pöllömpi idea noin muutenkaan.

Matka meren yli suureen maailmaan sujui mukavissa merkeissä. Koska en varsinaisesti tuntenut väkeä muuten kuin erään tapahtuman kautta jota sattumalta yhdessä osan kanssa vapaa-aikoinani satunnaisesti puuhastelin, oli matka myös hyvin avartava kokemus jos sinällään. Ruotsinlaivassa hytin jakaminen ja laivalla hengailu kertoo ihmisistä ihmeen paljon ja ihmeen uusia asioita. Kaikin puolin siis oikein oiva siirtymätilaisuus maasta toiseen. No, aamusta tosin oli liian aikaista ja seisovapöytä taisi olla niin tukossa ettei sinne päästy, mutta ruokaa löytyi ja sopulimaisesti muita seuraten onnistui myös siirtymä mantereen puolelle oikeaan aikaan.

Tukholma oli entisellään. Tykkään kovasti Tukholman ulkonäöstä laivalla tultaessa. Vanhat talot, kohoavat rinteet, jännät paikat ja toisaalta kuitenkin selvästi moderni kaupunki. Onneksi Turkuun tullessa on sentään matkalla näkyvissä muutama Ruissalon huviloista. En tykkää kauheasti aikaisesta aamusta, johon kuuluu kävelyä tavaroita raahaten kohti tuntematonta määränpäätä. Toisaalta en pistä kävelyä pahakseni, osaan pakata sen verran kun kannan sujuvasti ja seura oli sangen mainiota. (Matkan yleisteemana oli siis köyhäily, kuten alusta saattaa jo huomata. Tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin, koska kädestä suuhun elävännä opiskelijana olin näppärästi käynyt Upsalassa juuri pari viikkoa aikaisemmin ja kesän töinä oli yksi kulttuuripääkaupunkihanke, joten rahaa ei juurikaa ollut tiedossa.)

Tukholma siis nukkui kun saavuimme, mikä olikin sangen järkevää.  "Nukkui" tarkoittaa tässä yhteydessä etteivät kaikki paikat jota päin katsoimme ollut auki. Tämä ei toisaalta haitannut paljonkaan, sillä määränpää kutsui eikä suurta tarvetta esimerkiksi design-shoppailulle ollut.

Missähän järjestyksessä sitä näitä kertoisi... no, vaikkapa aikajärjestyksellisesti väärässä näin vaihteeksi.

Hostelli oli sangen mukava ja sijaitsi kivassa paikassa. Huone oli iso ryhmähuone, mistä sänkyjen valtaaminen sujui ongelmitta ainakin omalta kohdalta kun sain mitä halusin ja vaan valtasin sen. Hostellissa oli myös keittiö ilman varsinaisia keittomahdollisuuksia, mukavasti muuta  mielenkiintoista väkeä, jonka kanssa tuli juteltukin hiukan sekä tietokoneita joita en osannut käyttää. Vessan musiikki oli vähän pelottava ilmiö, mutta kaikkeen tottuu ja itse varustelu vessassa oli kyllä huomattavasti helpompi käyttöistä kuin esimerkiksi Japanissa.

Hostellin ja con-paikan välissä oli upeita maisemia, jänniä paikkoja ja monia askelia. Ei kuitenkaan liikaa mitään vaan sopivasti kaikkea, ja sääkin oli juuri ja juuri siinä elettävän puolella koko matkan ajan. Muutamat kadut vaikuttivat olevan hiukan toisesta maailmasta ja kaupunkipelille näkyi ihan huippupaikkoja. Pitäisi varmaan laajentaa kampanja ihan lahdentakaiseen maahan asti vaikka sitten 10-vuotispelipäivänsä kunniaksi tai jotain, rannasssa asti kun ollaan jo aikaisemmissa osissa päästykin. Liikkuessa seura oli jälleen pääsääntöiisesti mainiota, joskus hiukan yksipuolista yksin liikkeellä ollessani.

Con-paikka itsessään oli hieno ja toimivan oloinen. Hiukan piilossa se oli, joten pieni säätäjäni äkkäsi heti kyltityspaikan. Oikeasti ohjeistusta löytyi kyllä tarpeellinen määrä ja sisään päästiin suuremmitta suruitta. Sisällä ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki tuntui toimivalta, vaikka narikkaa itse laiskana kaikkea mukana kantavana olentona kaipasinkin. Nimelliset lätkät kaikille olivat hyvä juttu ja ohjelmanpitäjien ohjeistus tarroilla lätkien takana pitää varastaa johonkin tulevaan tapahtumaan. Itse tykkäsin myös muusta materiaalista mitä tullessa saatiin ja myös ajatus erillisestä ohjelma-osiasta con-kirjasessa kiehtoi. Vähänkö oisi nerokas. Voisi tehdä tosi hienon luksusoppaan conista, missä mukana voisi olla kaikenlaista materiaalia käytännön ohjeista novelleihin, vieraiden ja muiden ohjelmanpitäjien ynnä esittelyyn ja ties mihin, ja erillinen osio missä esiteltynä ohjelma joka -tässä nerokkuus- voitaisiin koota myöhemmin, ihan juuri ennen conia ja näin ollen olisi huomattavan paljon varmemmin paikkansa pitävää infoa kuin paljon ennen conia koottu ohjelma-info. Ohjelmapuolta harvemmin haittaa, vaikka perustekstit olisivat ihan vain mustaa tekstiä valkoisella paperilla.

Tiloina paikan tilat olivat hiukan haasteelliset tapahtumalle, kuten kaikki tilat yleensäkin ovat kaikille tapahtumille. Yleensä haastellisuus johtuu ihmisistä, jotka eivät toimi ihan täydellisesti aina ja kaikkialla. Varsinkin aulan vieressä oleva ohjelmatila oli levoton ihmisten pitäessä ovea auki tai kulkiessa edes takaisin. Ohjelmissa kuitenkin tekniikka toimi, pitäjät olivat hyvä ja ohjelmat olivat mielenkiintoisia. Ohjelmatarjonta oli myös laajaa, puheohjelmaa löytyi kovasta tieteestä huumoripitoisiin ohjelmanumeroihin ja monissa osissa viihde ja fakta yhdistyivät loistavasti. Pienen huoneen tilarajoitteet tulivat tietenkin jossakin kohti vastaan, samoin kuin alakertatila lauantai-iltapuolella, mutta muuten tiloissa tuntui olevan suhteellisen sopiva määrä ihmisiä.

Ohjelmasta nousi esiin useampiakin suosikkeja, itseasiassa lähes kaikki ohjelmat mitä olin seuraamassa olivat loistavia, mutta hämmästyttävin oli ehdottomasti histriallisten tanssien tuokio. Ei siksi, että hämmästyisin histroriallisia tansseja, vaan siksi että tapahtuma on niin tutun tyylinen tältä osin. Tanssit olivat hyvinkin tuttuja ja eikä variointi ollut ainakaan yhtään eroavampaa kuin Turun ja Helsingin tanssipiirien välillä. Aivan mahtavaa. Tässä kohtaa noffaamisesta johtumatta -mitä tapahtumassa muuten tein jos en ole vielä tullut muistaneeksi mainita-  tapahtui jonkinlaista verkostuituimisen kaltaista ja pienenpieni toive olisikin saada lahdentakaisia vieraita johonkin tanssileiriin...ei ehkä ihan vielä tuohon syksylle vaikka se olisikin sopivasti Turun seudulla ja tekijänä toki sinne hienoja asioita haluaisin. Tanssimaan tuli melko paljon väkeä, ja vaikka holeinthewallin sola ei ihan täysin toiminutkaan edes ilman varastelyua omaani ja ohjaajan kuviota lukuunottamatta, oli tuo mahtavaa ja muuten tanssit sujuivat hyvinkin onnistuneesti. Viimeisenä vedetty "karhunkehä"(?) oli uusi tuttavuus, mutta aivan mainio juttu. Ehdotonta tanssileirimatskua susitanssin seuraksi.

Verkostoitumista puhuttaessa pitää todeta, että olen kyllä varmaan surkein noffi ikinä. Sain hurjasti apuja suomenpuolen väeltä ja paikalla ollut paikallinen alkuasukaskanta oli sangen ystävällistä, mutta siltikin varsinainen tutustuminen jäi kahteen henkilöön joihin ehkä tulee pidettyä yhteyttäkin. ^_^; Ja niin tietenkin tanssi-ihmisiin tulee pidettyä yhteyttä varmasti. Jotakin siis sentään. Verkkoja olisi kenties voinut luoda lauantai-iltasella enemmänkin, mutta alakerran tila oli melko hapeton ja päälystettyäni sen erään ilmaistapahtuman engalanninkielisillä julisteilla ja pariin otteeseen hengatuani "tiskintakan" lyhyesti (oli muuten mielenkiintoisia ihmsiä kyllä siellä!) ja todettuani etten ole ihan varma mitä olen oikeasti tekemässä (kun en tiedä mistään muusta kun yhdestä jutusta ja se on liian pian jotta mainostuksesta oisi oikeasti hyötyö ja ilmainen) suuntasin muun hostellihuoneenilauman kanssa yllättävän aikaisin kohti nukkumapaikkaa.

Kokonaiskuvana Swecon-Eurocon oli sangen mielenkiintoinen tapahtuma ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Loistavat ohjelmat ja toisaalta aurinkoisella terassilla vietetty aika, ihmisten kanssa oleminen ja yleinen tunnelma antoivat elämään taas yhden unohtumattoman kokemuksen lisää. Eikä kokemus suinkaan loppunut conin päättyessa, vaan edessä oli vielä hilpeä paluumatka joka sisälsi muunmuassa karaokea, mikä ei ollut siis lainkaan paha asia tässä tapauksessa, vaan paremminkin ehkä lievasti jotakin Åbo by night -vampirepelin karaoken kaltaista, tosin ilman norjalaisia musikaalivahvistuksia.

Paluu arkeen onnistui kohtalaisesti, ehkä, mahdollisesti. Jotenkin se, ettei matkalla ollut mukana läppäriä millä vääntää yötäpäivää jotain kivaa harrastusjuttua teki matkasta tosi leppoisa.

Suunnaton kiitos matkaseuralle sekä kaikille conissa olleille mukaville ihmisille!